Tupakointi

Maailman ärsyttävin asia! Miksi pilaan elimistöni tietoisesti?

"Alkaessamme tupakoida opettelemme väkisin polttamaan. Ennen pitkää olemme tilanteessa, jossa ostamme savukkeita säännöllisesti ja meillä on pakko olla niitä. Joudumme paniikkiin,jos ne loppuvat, ja poltamme vähitellen yhä enemmän. Tämä johtuu siitä, että kuten minkä tahansa huumaavan aineen kyseessä ollessa ruumiimme tottuu nikotiinin vaikutukseen ja alkaa vaatia sitä yhä suurempia määriä. Pian tupakoinnin jälkeen savuke lakkaa helpottamasta aiheuttamiaan vieroitusoireita, niin että uuden savukkeen sytyttämisen jälkeen tupakoija kyllä tuntee olonsa paremmaksi kuin sitä ennen, mutta hän on kuitenkin hermostuneempi ja kireämpi kuin tupakoimattomana." (Allen Carr, Stumppaa tähän!)

Kävin viime viikolla lainaamassa kirjastosta kyseisen kirjan, joka pääsi lukuun heti. Puolessa välissä ollaan, ja toivottavasti pian jo viimeisellä sivulla! Mulla on todellakin motivaatio korkealla tupakoinnin lopettamisen suhteen, ja tämä kirja on lisännyt intoa entisestään. Kirjassa ei kerrota tupakoinnin haitoista, tai yritetä pelottelemalla saada tupakoivaa tajuamaan polttamisen tyhmyyttä. Kyllä mä jo tiedän, ettei siinä ole mitään järkeä. Oon tiennyt jo pitkään. Kirjassa haetaan ennemmin syytä/syitä tupakoinnille ja sen vaikeudelle, ja muutenkin tarkastellaan tupakointia eri näkökulmista. 

En nyt löytänyt kirjasta jo lukemaani kohtaa, joka todella sai mut ajattelemaan. Mutta pääpointtina oli se, (mitä itsekin olen monien lopetuskertojen aikana miettinyt) että onko elämä enään yhtä ihanaa, kun ei voi polttaa? Onko aamulla kiva herätä, kun en saa mennä tupakalle? Miksi ajattelen, että todella joudun luopua jostain lopettamalla tupakoinnin? Tupakka ei tuo mukanaan kun negatiivisia asioita, ja kun taas lopettaminen päinvastoin ainoastaan positiivisia asioita. Mun elämä oli ennen tupakkaakin mukavaa, miksi se ei olisi enää? Kyllä mä lapsena jaksoin herätä aamulla, ehkä jopa pirteämpänäkin kuin nyt vaikka en mennytkään puolialastomana pakkaseen pilaamaan keuhkojani. Eli siis pointti oli  se, että en mä menetä mitään. Ei tupakka tee oikeesti mulle hyvää, vaan päinvastoin. Nikotiiniriippuvuus aiheuttaa mulle sen olon, joka "käskee" menemään tupakalle. Tupakka tekee "hyvää" koska elimistö saa nikotiinia. Mutta ilman tupakkaa mulla olisi tuo hyvä olo koko ajan. Jatkuvasti; ilman rahanmenoa, elimistön pilaamista, stressiä tupakasta ja sen loppmisesta, pahaa hajua jne.

Oon aloittanut tupakoinnin 12-vuotiaana. Maailman tyhmin idea. Mun pari ystävää oli aloittanut "tupakoinnin", ja tottakai halusin kokeilla. Sille tielle sitten jäin, ja edelleen 19-vuotiaana poltan päivä päivältä enemmän. 

Mä en todellakaan halua olla mun pienen rakkaan tytön edessä se paskanhajuinen äiti, joka ravaa koko ajan tupakalla. Mä en tahdo että mun rakas tyttö haisee tupakalta vaan koska äiti polttaa. En halua, että se joutuu saada mun kautta kaikkia niitä myrkkyjä itseensä, enkä todellakaan tahdo että 12 vuoden päästä mun maailman tärkein rakas kävelee mua vastaan tupakka suussa. Mun täytyy lopettaa nyt. 

Kirja on luettu nyt jo yli puolen välin, ja tarkoitus olisi saada luettua se loppuun tänään tai huomenna. Sitten alkaa mun elämä ilman tupakkaa. Tuo kirja on ihan oikeesti avannut mun silmät. Kuulostaa ehkä tyhmältä että yhdellä kirjalla olisi noin suuri merkitys, mutta ihan oikeasti on. Vaikka toisaalta kirjassa höpistään sivu sivulta samoja asioita kierrellen ja kaarrellen, se on jotain saanut mun mielessä muuttumaan. Asioita on katsottu niin monelta kantilta, ja semmoisista näkökulmista mistä asiaa ei oikeasti ajattele, että mä ihan oikeasti odotan innolla sitä päivää, kun kirja on luettu ja tupakointi loppuu. (Kuinka tyhmältä kuulostaakin, niin kirjassa on "ohjeita", joita "pitää" noudattaa, ja yksi niistä on, että tupakointia ei voi lopettaa ennen kuin kirja on luettu loppuun.) Nyt loppu tämä säälittävä paskan palvominen.